Tästä kunnon saippua kylppäriin vieraita säikyttelemään.
Englantilaiset veijarit eivät liene ainoat, jotka ovat keksineet idean saippuasta jolla pestään sekä ylä- että alapää, mutta ironisen face/arse tekstin he siihen tietääksemme ensimmäisenä päättivät laittaa -- Vai oliko asialla sittenkin Kiinalainen tehdastyöntekijä? Siitä huolimatta tämän pitäisi herättää sopivissa määrin hilpeyttä kenen tahansa kylpyhuoneesta löydettynä. Tai lievää pakokauhua.
Ominaisuudet:
- Puhdistaa useita likoja iholta
- Aiheuttaa raikkaan tuoksun käytön jälkeen
- Ruskea puoli pepulle, vaalea naamalle (Tiedoksi niille, jotka eivät englantia osaa)
- Kuivattaa ihoa liikaa käytettynä
- Ei puhdista likaista mielikuvitusta
Saippuan Funktio:
Saippua perustuu ajatukseen, että pitää saada irroitettua esimerkiksi juuri iholta lika, eli ylimääräinen kuona, joka ei irtoa ravistamalla, pyyhkimällä tai vedellä pesemällä. Useimmiten kyseessä on jokin rasvan muoto, joka sitoo muuta ainesta itseensä. Useimmat liat lähtevät toki vedellä, mutta ongelmia tulee kun rasvapohjainen lika ei irtoakaan vedellä. Tämä johtuu siitä, että vesi ja rasva lankeavat erilaisiin kemikaaliryhmiin, jotka eivät sekoitu keskenään. Tätä voi kokeilla tiputtamalla pisaran tai pari öljyä veteen - Se jää pinnalle lillumaan. Murskaamalla sen veden sekaan se voi tilapäisesti näyttää sekoittuvan siihen, mutta hetken päästä öljylautta on jälleen pinnalla. Lisäksi aineet kuten suola ja sokeri, jotka liukenevat veteen, eivät liukene öljyyn.. Ja toisin päin.
Käyttäytymisen erot selittyvät aineiden molekyylirakenteilla. Vesi on pitkälti polaariseksi kutsuttua ainetta - Se johtaa hyvin sähköä. Esimerkiksi tuo suola koostuu varautuneista hiukkasista, tai ioneista, jotka liukenevat helposti veteen, koska niistä on mukava kiinnittyä veden positiivisesti varautuneisiin ioneihin. Rasvat ja öljyt taasen eivät ole polaarisia aineita. Niillä ei ole erityisemmin sähkövarausta, eivätkä siten sekoitu polaarisiin aineisiin kuten suolaan. Sen sijaan ne muodostavat helposti sidoksia muiden varautumattomien aineksien kanssa ja eristävät myös sähköä.
Tästä päästäänkin takaisin saippuaan. Fillarin ketjuista tarttunut skeida ei osoita mitään katoamisen merkkejä vedellä huuhdottuna, koska se on öljyä ja polaarisesti varautumatonta. Vesi-ionit eivät saa otetta siitä. Hyökkäämällä tahran kimppuun paperipyyhkeellä voidaan sitä levittää ympäriinsä ja ehkä jopa pyyhkiä poiskin mikäli pyyhe on kuivaa ja sitä on riittävästi, mutta kostealla pyyhkeellä lika vain leviää. Tämä johtuu siitä, että öljy pyrkii pakenemaan tuota pyyhkeessä sijaitsevaa vesikerrosta liiskaantumalla ihoa vasten.
Lipputankoja muistuttavat saippuamolekyylit ovatkin sitten siellä kultaisella keskitiellä, eli niiden toisessa päässä on vedestä pitäviä varautuneita ioneita jotka hylkivät rasvoja mutta tarttuvat vesiliukoisiin aineisiin, ja toisessa päässä rasvata pitäviä varautumattomia hiukkasia. Tiputa pisara saippua veteen, ja se jää pinnalle lillumaan - Rasvaa hylkivä, veteen sitoutuva puoli sitoutuneena veden pinnalle, ja rasvaan tarttuva puoli vettä hylkivänä sojottaa sitten ylös. Viemällä likaisen käden tuon saippuakerroksen läpi tarttuvat nuo ylöspäin sojottavat päät saippuamolekyyleistä öljytahraan ja menevät veden alle tahraan tarttuneina, niiden veteen sitoutuvan pään seuratessa perässä ilman mitään ongelmia.
Kun saippuamolekyyli on saanut kiinni sekä vettä että rasvaa, irtoaa se vaivattomasti pyyhkäisemällä (Kun ei voi enää sitoutua mihinkään) tai huuhtelemalla, ja muodostaa klöntin veteen. Rasvatahra kerää ympärilleen lisää saippuaa kunnes se on kauttaaltaan niiden peitossa tai saippua loppuu. Vedestä katsottuna näkyy lopulta siis vain veteen sitoutuneiden molekyylien muodostama kupla, ja sisäpuolella olevasta rasvasta katsottuna näkyy vain rasvaan sitoutuneita molekyylejä aivan joka puolella.
Asiakaspalvelu
